Polttolinjalla
Vieraana Paavi con Carne
Paavi Julius Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että syöminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paavin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Jc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain syö ja syö; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu etälaiskottelu, josta joku perkuleen kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhaperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus syödä?
Jc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani syöminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kotona, luvan kanssa.
Eikö syöminen edes tullut nuoren paavin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Jc: No olihan siinä toki hitusen salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna syöminen on siis pelkästään pahasta?
Jc: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä syöminen pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paavi?
Jc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen paavihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Jc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi syödä vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, paavi Julius Feebleham!