Polttolinjalla
Vieraana Kapteeni Cashenberg
Kapteeni Ulf Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että roolipelaaminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kapteenin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
UC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain pelaa roolipelejä ja pelaa roolipelejä; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu hirviammuskelu, josta joku viden kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsenäisyysitsekuri.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus pelata roolipelejä?
UC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani roolipelaaminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö roolipelaaminen edes tullut nuoren kapteenin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
UC: No olihan siinä toki hitusen salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna roolipelaaminen on siis pelkästään pahasta?
UC: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä roolipelaaminen pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kapteeni?
UC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsenäisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kapteenihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
UC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi pelata roolipelejä vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, kapteeni Ulf Feebleham!