Polttolinjalla
Vieraana Eversti Mähönen
Eversti Elmer Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että ryypiskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi everstin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
EM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ryypiskelee ja ryypiskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu kaasukiroilu, josta joku helvatan hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneuslukutaito.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ryypiskellä?
EM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ryypiskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.
Eikö ryypiskely edes tullut nuoren everstin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
EM: No olihan siinä toki jonkin verran salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna ryypiskely on siis pelkästään pahasta?
EM: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä ryypiskely pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on eversti?
EM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan everstihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
EM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ryypiskellä vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, eversti Elmer Feebleham!