Polttolinjalla
Vieraana Apotti af Burgenheim
Apotti Heinz Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että ammuskelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi apotin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ha: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ammuskelee ja ammuskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu työhaistattelu, josta joku perhanan kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsekuriitsekuri.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ammuskella?
Ha: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ammuskelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö ammuskelu edes tullut nuoren apotin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ha: No olihan siinä toki hurjasti salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna ammuskelu on siis pelkästään pahasta?
Ha: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä ammuskelu pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on apotti?
Ha: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsekuri elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan apottihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ha: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ammuskella vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, apotti Heinz Feebleham!