Musiikki
Liipaisinruisku ja paradoksaalinen muisto
Kesän kuumimman hittialbumin pääarkkitehtina on tänäkin vuonna Masiinan kupposet. Tässä ote heidän uudelta härskinrohkealta levyltään 'Pilienon alku':
Vain kostea lämpö on muistona tästä keskikesästä,
kun hiki päässä hamuttiin matoja lemmenpesästä!
Masiinan kupposet-ryhmän keulahahmo, säveltäjä ja sanoittaja Aaron Liipaisinruisku, tilität uudella levyllänne siitä, miten "lemmenpesästä louhittiin makkaraa". Mitä se tarkoittaa?
AL: No mulle se on lähinnä paradoksaalinen muisto, jonka yhdistän ihmissuhteisiini.
Niinpä tietysti. Entäpä miten uusi tuotoksenne on otettu vastaan?
AL: Kiitos, tosi huonosti. Fanit ovat lapioineet hyvää vibaa päälle jokaisella keikalla. Mega-ankeaa!
Fanit siis tykkäävät, entä ns. genren ulkopuolinen porukka?
AL: No ainahan löytyy niitä helkkarin kotikalja-Kalleja, joilla pyhäpuku pärähtää heti kun joku tekee jotain instituutiovastaista ja siis todella instituutiovastaista. Mutta ei me niille haistatella - paljon. Tärkeintä on olla uskollinen faneille.
Niinpä tietysti. Soitat ja teet lauluja myös toiselle bändillesi, nimeltään "Pikku norsu", jonka kohderyhmänä ovat lapset. Minkälaista musiikkia tämä ryhmä soittaa?
AL: No me ollaan just julkaistu ensimmäinen sinkku, josta on tarkoitus tulla sellainen bändin teemalaulu. Se menee osapuilleen näin:
On pikku pikku norsu vaan,
pikku norsunen!
Perseest' on tuo norsu juu,
ja suussaan kylkiluu!
Vai kylkiluu... Oletko varma, että tuo sopii lastenlauluun?
AL: Kyllä sen pitäisi sopia.
No, eipä tässä sitten muuta. Kiitoksia, Aaron Liipaisinruisku!