Polttolinjalla
Vieraana Johtaja von Afäär
Johtaja Abdul Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että piereskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi johtajan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Av: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain piereskelee ja piereskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu röntgenroolipelaaminen, josta joku samperin nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhalukutaito.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus piereskellä?
Av: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani piereskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti bussipysäkillä, luvan kanssa.
Eikö piereskely edes tullut nuoren johtajan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Av: No olihan siinä toki runsaasti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin muusia. Paljon muusia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti muusia.
Mutta lyhyesti sanottuna piereskely on siis pelkästään pahasta?
Av: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä piereskely pääsääntöisesti on syntiä.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on johtaja?
Av: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin johtajahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Av: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi piereskellä vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, johtaja Abdul Feebleham!