Elvyttäkäämme vatukot!

Tutkimus on hätämerkki luonnon säilymisen puolesta

Tutkimusten mukaan vatukot ovat kevätesikoille ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on yllättävän vähäistä Leipnardin yliopiston ekstralogian luentosalissa 7657, vaikka tutkimuksen pitäisi olla vain yksi muiden joukossa. Dosentti Heinz-Richard Keidaslurkki näyttää yleisölle aimo läjän kohupapereita uuden tutkimuksensa aineistosta. Papereita, joiden viesti on selvä: liikakansoitus on tuhoamassa vatukot.

"Rahatalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Keidaslurkki myöntyy, "mutta tietääkö moni ekstralogikaan, että vatukot tarjoavat hyvän kasvupaikan kevätesikoille ja kevätesikoille?" dosentti kysyy.

Vatukot ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Keidaslurkki ei säästele vihaansa: "On taisteltava vastaan: kahlehdittava itsensä puuhun ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän töräyttää.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Nunnuka nunnuka not, elvyttäkäämme vatukot'", Keidaslurkki ehdottaa.

Päivä naulussa kootti

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Freslundin koulussa eli "Fresiksessä" oppilaat telmivät välitunnilla touhukkaasti köysitelineiden luona. Pikku-Pirkla, 8, kertoo toimittajalle suositulla naatti-kielellä hyperaktiivisesti: "Nai mootti! Nanun miitti nameni niitti nan ootti Narkla piitti!" Niinpä tietysti... Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Tosikäytävältä", Pirkla tulostaa pitkän miettimisen jälkeen. "Tosin nalsa biitti nasittaa raatti..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, akani Edvin Freslundin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti palkintoja kaupungin johdon taholta. "Totta puhuen vain viranomaiset ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo kurinomiaa opettava Pirkla "Jasa" Jusrala, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat suolikaasut opettajien keskuudessa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä avointa kuria."

Myös koulun keittiö on rohmunnut suosiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten seitipasta ja ankeriassiivut leivässäleivässä ovat takuulla jättäneet pysyvän lommon oppilaiden ruokavalioon. "Oppilaat syövät sitä, mitä annetaan, kunhan henkilökuntaa vähän käsitellään", ruokalasta vahvistetaan.