Polttolinjalla
Vieraana Rehtori con Carne
Rehtori Herman Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että ammuskelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi rehtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Hc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ammuskelee ja ammuskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu sarjatuliammuskelu, josta joku perkuleen nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin nautiskeluitsenäisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ammuskella?
Hc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ammuskelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.
Eikö ammuskelu edes tullut nuoren rehtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Hc: No olihan siinä toki melkoisesti salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna ammuskelu on siis pelkästään pahasta?
Hc: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä ammuskelu pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on rehtori?
Hc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen rehtorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Hc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ammuskella vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, rehtori Herman Feebleham!