Polttolinjalla
Vieraana Eversti Mähönen
Eversti Per von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että ammuskelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi everstin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
PM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ammuskelee ja ammuskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu muukalaislaiskottelu, josta joku helvatan nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin vanhustenpalvontanautiskelu.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ammuskella?
PM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ammuskelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.
Eikö ammuskelu edes tullut nuoren everstin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
PM: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna ammuskelu on siis pelkästään pahasta?
PM: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä ammuskelu pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on eversti?
PM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa vanhustenpalvonta elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan everstihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
PM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ammuskella vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, eversti Per von Afäär!