Polttolinjalla
Vieraana Paroni von Afäär
Paroni Oliver af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että laiskottelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paronin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ov: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain laiskottelee ja laiskottelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu röntgenroolipelaaminen, josta joku samperin hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin vanhustenpalvontalukutaito.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus laiskotella?
Ov: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani laiskottelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö laiskottelu edes tullut nuoren paronin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ov: No olihan siinä toki runsaasti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin muusia. Paljon muusia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti muusia.
Mutta lyhyesti sanottuna laiskottelu on siis pelkästään pahasta?
Ov: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä laiskottelu pääsääntöisesti on syntiä.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paroni?
Ov: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa vanhustenpalvonta elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin paronihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ov: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi laiskotella vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, paroni Oliver af Burgenheim!