Polttolinjalla
Vieraana Paavi con Carne
Paavi Adolf Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että piereskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paavin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ac: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain piereskelee ja piereskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu etälaiskottelu, josta joku perkuleen nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneushyväntekeväisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus piereskellä?
Ac: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani piereskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kotona, luvan kanssa.
Eikö piereskely edes tullut nuoren paavin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ac: No olihan siinä toki hitusen salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna piereskely on siis pelkästään pahasta?
Ac: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä piereskely pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paavi?
Ac: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen paavihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ac: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi piereskellä vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, paavi Adolf Cashenberg!