Polttolinjalla
Vieraana Tohtori Mähönen
Tohtori Simeon von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että haistattelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi tohtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
SM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain haistattelee ja haistattelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu kaasunukkuminen, josta joku helvatan nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhakauneus.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus haistatella?
SM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani haistattelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö haistattelu edes tullut nuoren tohtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
SM: No olihan siinä toki jonkin verran salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna haistattelu on siis pelkästään pahasta?
SM: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä haistattelu pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on tohtori?
SM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan tohtorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
SM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi haistatella vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, tohtori Simeon von Afäär!