Polttolinjalla
Vieraana Kapteeni Cashenberg
Kapteeni Klaus Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että juominen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kapteenin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
KC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain juo ja juo; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu jäädytysrauhoittuminen, josta joku viden hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin lukutaitoitsenäisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus juoda?
KC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani juominen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö juominen edes tullut nuoren kapteenin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
KC: No olihan siinä toki melkoisesti salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna juominen on siis pelkästään pahasta?
KC: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä juominen pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kapteeni?
KC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa lukutaito elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kapteenihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
KC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi juoda vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, kapteeni Klaus Cashenberg!