Polttolinjalla
Vieraana Kardinaali Cashenberg
Kardinaali Klaus von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että nukkuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kardinaalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
KC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain nukkuu ja nukkuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu huumorirauhoittuminen, josta joku viden idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin lukutaitovanhustenpalvonta.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus nukkua?
KC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani nukkuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.
Eikö nukkuminen edes tullut nuoren kardinaalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
KC: No olihan siinä toki jonkin verran salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna nukkuminen on siis pelkästään pahasta?
KC: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä nukkuminen pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kardinaali?
KC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa lukutaito elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kardinaalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
KC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi nukkua vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, kardinaali Klaus von Afäär!