Polttolinjalla
Vieraana Paavi con Carne
Paavi Adolf Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että haistattelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paavin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ac: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain haistattelee ja haistattelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu sarjatulisyöminen, josta joku perkuleen idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneushyväntekeväisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus haistatella?
Ac: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani haistattelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kotona, luvan kanssa.
Eikö haistattelu edes tullut nuoren paavin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ac: No olihan siinä toki melkoisesti salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna haistattelu on siis pelkästään pahasta?
Ac: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä haistattelu pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paavi?
Ac: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen paavihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ac: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi haistatella vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, paavi Adolf Cashenberg!