Pelastakaamme vatukot!

Tutkimus on hätäraketti luonnon kauneuden puolesta

Tutkimusten mukaan vatukot ovat ketunkelloille ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on kuin mäntymetsän humina Hamteenan yliopiston ekstologian luentosalissa 1992, vaikka tutkimuksen pitäisi olla vain yksi muiden joukossa. Dosentti Karl-Hans Arokatras näyttää yleisölle uunituoreita kohupiirroskuvia uuden tutkimuksensa aineistosta. Piirroskuvia, joiden viesti on selvä: tienrakennusvimma on tuhoamassa vatukot.

"Tehotalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Arokatras myöntyy, "mutta tietääkö moni ekstologikaan, että vatukot tarjoavat hyvän kasvupaikan ketunkelloille ja ketunkelloille?" dosentti kysyy.

Vatukot ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Arokatras ei säästele vihaansa: "On taisteltava vastaan: heiteltävä kananmunia ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän nasauttaa.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Eelin keelin kot, pelastakaamme vatukot'", Arokatras ehdottaa.

Päivä eulussa kolefantti

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Klodvigin koulussa eli "Klodiksessa" oppilaat talsivat välitunnilla innokkaasti asfaltilla. Pikku-Pirkla, 8, kertoo toimittajalle suositulla elefantti-kielellä hyperaktiivisesti: "Ei molefantti! Enun milefantti emeni nilefantti en olefantti Erkla pilefantti!" Niinpä tietysti... Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Melkokivalta", Pirkla kihertää pitkän miettimisen jälkeen. "Tosin essa kälefäntti eisee halefantti..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, parodogi Berver Klodvigin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti palkintoja opettajien taholta. "Erityisesti vanhimmat oppilaat ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo arkeonomiaa opettava Pirkla "Jasi" Martrasalo, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat tappelut ruokalassa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä kannustavaa videovalvontaa."

Myös koulun keittiö on imenyt ansiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten särkitahna ja seitisiivut kääreessäkääreessä ovat takuulla jättäneet pysyvän jäljen oppilaiden makuaistiin. "Oppilaat syövät sitä, mitä lautasella saadaan pysymään, kunhan aterimia vähän koristellaan", ruokalasta vahvistetaan.