Polttolinjalla
Vieraana Professori Feebleham
Professori Pierre Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi professorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
PF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu plasmasikailu, josta joku paskan nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin hyväntekeväisyysrauha.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
PF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren professorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
PF: No olihan siinä toki melkoisesti salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
PF: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on professori?
PF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa hyväntekeväisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan professorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
PF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, professori Pierre Mähönen!