Polttolinjalla
Vieraana Lordi con Carne
Lordi Julius con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että laiskottelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi lordin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Jc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain laiskottelee ja laiskottelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu pilailupiereskely, josta joku perkuleen idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhavanhustenpalvonta.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus laiskotella?
Jc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani laiskottelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kadulla, luvan kanssa.
Eikö laiskottelu edes tullut nuoren lordin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Jc: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna laiskottelu on siis pelkästään pahasta?
Jc: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä laiskottelu pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on lordi?
Jc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen lordihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Jc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi laiskotella vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, lordi Julius con Carne!