Polttolinjalla
Vieraana Apotti af Burgenheim
Apotti Heinz von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että juominen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi apotin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ha: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain juo ja juo; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu sähkösyöminen, josta joku perhanan nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsekurinautiskelu.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus juoda?
Ha: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani juominen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö juominen edes tullut nuoren apotin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ha: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna juominen on siis pelkästään pahasta?
Ha: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä juominen pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on apotti?
Ha: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsekuri elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan apottihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ha: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi juoda vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, apotti Heinz von Afäär!