Polttolinjalla
Vieraana Eversti Mähönen
Eversti Per af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi everstin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
PM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu kieliammuskelu, josta joku helvatan kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin vanhustenpalvontaperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
PM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren everstin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
PM: No olihan siinä toki hitusen salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
PM: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on eversti?
PM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa vanhustenpalvonta elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan everstihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
PM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, eversti Per af Burgenheim!