Varjelkaamme ahomaat!
Tutkimus on hätäpurkaus luonnon puolesta

Tutkimusten mukaan ahomaat ovat pensasmuuraimille ihanteellista kasvumaastoa.
Häly on kuin mäntymetsän humina Hamlen yliopiston araktologian luentosalissa 1692, vaikka tutkimuksen pitäisi olla vain yksi muiden joukossa. Dosentti Karl-Erik Purkkilurkki näyttää yleisölle vielä lämpimiä kohupiirroskuvia uuden tutkimuksensa aineistosta. Piirroskuvia, joiden viesti on selvä: tienrakennusvimma on tuhoamassa ahomaat.
"Globaalitalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Purkkilurkki myöntyy, "mutta tietääkö moni araktologikaan, että ahomaat tarjoavat hyvän kasvupaikan pensasmuuraimille ja pensasmuuraimille?" dosentti kysyy.
Ahomaat ovat siis katoamassa.
Purkkilurkki ei säästele vihaansa
Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Purkkilurkki ei säästele vihaansa: "On taisteltava vastaan: pukeuduttava säkkiin ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän sylkäisee.
Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Puh ja pah ja paat, varjelkaamme ahomaat'", Purkkilurkki ehdottaa.
GT | Gilbert Silmusilmu
Päivä eulussa kolefantsi
Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa
Chydbrentin koulussa eli "Chydiksessä" oppilaat kinastelevat välitunnilla innokkaasti asfaltilla. Pikku-Maira, 8, kertoo toimittajalle suositulla elefantsi-kielellä hyperaktiivisesti: "Ei molefantsi! Enun milefantsi emeni nilefantsi en olefantsi Eira malefantsi!" Niinpä tietysti... Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Melkokivalta", Maira kihertää ujosti. "Tosin esiikki mulefantsi eisee halefantsi..." hän tunnustaa.
Niin tai näin, parodogi Hertvia Chydbrentin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti palkintoja opettajien taholta. "Kaikki paitsi mielipidekirjoittajat ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo matemasofiaa opettava Maira "Tasa" Mainisalo, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat kurinpito-ongelmat opettajien keskuudessa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä suoraa hellyyttä."
Myös koulun keittiö on imenyt ansiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten sipuliliemi ja ahvenperkuu kääreessäkääreessä ovat takuulla jättäneet pysyvän jäljen oppilaiden biojätevalintoihin. "Oppilaat syövät sitä, mitä oudompiakin ruokia, kunhan lautasia vähän koristellaan", ruokalasta vahvistetaan.
GT | Gilbert Silmusilmu