Polttolinjalla
Vieraana Johtaja von Afäär
Johtaja Oliver con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että ryypiskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi johtajan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ov: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ryypiskelee ja ryypiskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu rasvahaistattelu, josta joku samperin kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin vanhustenpalvontavanhustenpalvonta.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ryypiskellä?
Ov: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ryypiskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti bussipysäkillä, luvan kanssa.
Eikö ryypiskely edes tullut nuoren johtajan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ov: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna ryypiskely on siis pelkästään pahasta?
Ov: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä ryypiskely pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on johtaja?
Ov: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa vanhustenpalvonta elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin johtajahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ov: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ryypiskellä vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, johtaja Oliver con Carne!