Polttolinjalla
Vieraana Kapteeni Cashenberg
Kapteeni Gertrud con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kapteenin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
GC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu jäädytyslaiskottelu, josta joku viden hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin perhekauneus.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?
GC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren kapteenin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
GC: No olihan siinä toki melkoisesti salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?
GC: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kapteeni?
GC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa perhe elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kapteenihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
GC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, kapteeni Gertrud con Carne!