Polttolinjalla
Vieraana Amiraali von Afäär
Amiraali Oliver af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että nukkuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi amiraalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ov: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain nukkuu ja nukkuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu rasvaroolipelaaminen, josta joku samperin mäntti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin vanhustenpalvontaitsenäisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus nukkua?
Ov: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani nukkuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö nukkuminen edes tullut nuoren amiraalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ov: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna nukkuminen on siis pelkästään pahasta?
Ov: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä nukkuminen pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on amiraali?
Ov: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa vanhustenpalvonta elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin amiraalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ov: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi nukkua vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, amiraali Oliver af Burgenheim!