Polttolinjalla
Vieraana Piispa Mähönen
Piispa Werner con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi piispan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
WM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu vesitelevisionkatselu, josta joku helvatan dorka on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin käytöstavatkäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?
WM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti avaruudessa, luvan kanssa.
Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren piispan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
WM: No olihan siinä toki hurjasti salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?
WM: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on piispa?
WM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa käytöstavat elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan piispahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
WM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, piispa Werner con Carne!