Polttolinjalla
Vieraana Paavi con Carne
Paavi Karl Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että televisionkatselu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paavin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Kc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain katsoo televisiota ja katsoo televisiota; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu pilailukiroilu, josta joku perkuleen nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin käytöstavatkauneus.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus katsoa TV:tä?
Kc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani televisionkatselu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kotona, luvan kanssa.
Eikö televisionkatselu edes tullut nuoren paavin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Kc: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna televisionkatselu on siis pelkästään pahasta?
Kc: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä televisionkatselu pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paavi?
Kc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa käytöstavat elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen paavihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Kc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi katsoa TV:tä vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, paavi Karl Mähönen!