Polttolinjalla
Vieraana Puhemies af Burgenheim
Puhemies Napoleon Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi puhemiehen lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Na: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu naishaistattelu, josta joku perhanan kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsenäisyysitsekuri.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
Na: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren puhemiehen mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Na: No olihan siinä toki jonkin verran salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
Na: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on puhemies?
Na: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsenäisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan puhemieshomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Na: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, puhemies Napoleon Feebleham!