Polttolinjalla
Vieraana Kenraali Feebleham
Kenraali Alexander con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että kiroilu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kenraalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
AF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain kiroilee ja kiroilee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu designrauhoittuminen, josta joku paskan idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsenäisyyskäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus kiroilla?
AF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani kiroilu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kotona, luvan kanssa.
Eikö kiroilu edes tullut nuoren kenraalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
AF: No olihan siinä toki hurjasti salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna kiroilu on siis pelkästään pahasta?
AF: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä kiroilu pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kenraali?
AF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsenäisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan kenraalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
AF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi kiroilla vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, kenraali Alexander con Carne!