Polttolinjalla
Vieraana Amiraali von Afäär
Amiraali Abdul Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että roolipelaaminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi amiraalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Av: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain pelaa roolipelejä ja pelaa roolipelejä; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu terminaaliryypiskely, josta joku samperin kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhahyväntekeväisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus pelata roolipelejä?
Av: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani roolipelaaminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö roolipelaaminen edes tullut nuoren amiraalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Av: No olihan siinä toki melkoisesti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna roolipelaaminen on siis pelkästään pahasta?
Av: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä roolipelaaminen pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on amiraali?
Av: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin amiraalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Av: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi pelata roolipelejä vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, amiraali Abdul Feebleham!