Polttolinjalla
Vieraana Kapteeni Cashenberg
Kapteeni Klaus von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että ammuskelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kapteenin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
KC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ammuskelee ja ammuskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu turbojuominen, josta joku viden idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin lukutaitokäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ammuskella?
KC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ammuskelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö ammuskelu edes tullut nuoren kapteenin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
KC: No olihan siinä toki runsaasti salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin muusia. Paljon muusia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti muusia.
Mutta lyhyesti sanottuna ammuskelu on siis pelkästään pahasta?
KC: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä ammuskelu pääsääntöisesti on syntiä.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kapteeni?
KC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa lukutaito elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kapteenihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
KC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ammuskella vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, kapteeni Klaus von Afäär!