Polttolinjalla
Vieraana Piispa Mähönen
Piispa Elmer Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että kiroilu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi piispan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
EM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain kiroilee ja kiroilee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu naururyypiskely, josta joku helvatan dorka on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneushyväntekeväisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus kiroilla?
EM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani kiroilu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti avaruudessa, luvan kanssa.
Eikö kiroilu edes tullut nuoren piispan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
EM: No olihan siinä toki runsaasti salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin muusia. Paljon muusia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti muusia.
Mutta lyhyesti sanottuna kiroilu on siis pelkästään pahasta?
EM: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä kiroilu pääsääntöisesti on syntiä.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on piispa?
EM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan piispahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
EM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi kiroilla vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, piispa Elmer Cashenberg!