Polttolinjalla
Vieraana Professori Feebleham
Professori Pierre con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että televisionkatselu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi professorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
PF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain katsoo televisiota ja katsoo televisiota; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu designsyöminen, josta joku paskan idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin hyväntekeväisyysnautiskelu.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus katsoa TV:tä?
PF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani televisionkatselu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.
Eikö televisionkatselu edes tullut nuoren professorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
PF: No olihan siinä toki hurjasti salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna televisionkatselu on siis pelkästään pahasta?
PF: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä televisionkatselu pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on professori?
PF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa hyväntekeväisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan professorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
PF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi katsoa TV:tä vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, professori Pierre con Carne!