Polttolinjalla
Vieraana Tohtori Mähönen
Tohtori Elmer Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että roolipelaaminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi tohtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
EM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain pelaa roolipelejä ja pelaa roolipelejä; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu vesiammuskelu, josta joku helvatan hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneusperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus pelata roolipelejä?
EM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani roolipelaaminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö roolipelaaminen edes tullut nuoren tohtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
EM: No olihan siinä toki hurjasti salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna roolipelaaminen on siis pelkästään pahasta?
EM: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä roolipelaaminen pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on tohtori?
EM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan tohtorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
EM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi pelata roolipelejä vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, tohtori Elmer Cashenberg!