Polttolinjalla
Vieraana Lordi con Carne
Lordi Tor-Björn Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi lordin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Tc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu etänukkuminen, josta joku perkuleen idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin vanhustenpalvontakauneus.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
Tc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kadulla, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren lordin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Tc: No olihan siinä toki hitusen salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
Tc: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on lordi?
Tc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa vanhustenpalvonta elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen lordihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Tc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, lordi Tor-Björn Mähönen!