Pääkirjoitus

Kyllä ihminen saa sikailla

Yhteiskuntamme pitää selviönä, että kyllä ihminen saa sikailla? Mutta yllätys yllätys: eräät vakiintuneet instituutiot ovat asettumassa tätä oikeutta vastaan. Viime viikolla senaatti julkaisi "Sininen kuolema" -nimisen operaation käynnistäneen tiedotteen, jossa sanottin näin: "Sikailu on meidän aikamme vitsaus. Koemme sen nyt vahvemmin kun koskaan ennen, ja katsommekin tarpeelliseksi nousta sitä vastaan aseinamme väkivalta ja jumala."

Minusta tämä antaa voimaa. Pelkkä ajatus siitä, että sikailu loppuisi maailmasta, on inhottava. Se on kuin laiton vetkutin: kuulostaa aluksi hyvältä ajatukselta, mutta mutta...

Filosofinakin tunnettu keisari Adolf Mähönen on sanonut, ettei viisaus ole itsestäänselvyys. Minusta tämä puolestaan on mielenkiintoista. Miettikääpä tätä seuraavan kerran, kun lähimmäisenne sikailee.

Polttolinjalla

Vieraana Johtaja von Afäär

Johtaja Julius von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi johtajan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.

Jv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu ulottuvuusrauhoittuminen, josta joku perkuleen idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneus tai nautiskelu.

Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?

Jv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti bussipysäkillä, luvan kanssa.

Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren johtajan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?

Jv: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.

Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?

Jv: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on pahasta.

Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on johtaja?

Jv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsekuri elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan johtajahomma hattuhyllylle tykkänään.

No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?

Jv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!

Näinhän se on. Kiitos, johtaja Julius von Afäär!

Lukijoilta

Sinä vastuuton hunsvotti

joka veit punaisen potkulautani kirjaston edestä joskus tässä syksyllä! Eikö sinulla ole muita tulonlähteitä, vai mistä on kohdallasi kyse, kun ei rehellinen työ maistu? Mistä minä, menopelitön kotiäiti, hankin rahat uuteen masiinaan? Miten pääsen kirjaston eteen myymään opiskelukirjojani? Häpeä! Jos sinulla on yhtään vastuuntuntoa, niin palautat sen, minkä otit, mielellään vielä kiillotettuna!

Missä rehtiys, jäi paha mieli

Vaivana nykyiset hinnat

Kukkarolle käyvät hinnat nykypäivänä: Kävin eilen rajan takana tarkoituksenani ostaa kassillinen lanttuja. Kun tuli maksun aika, sotaveteraanin veri kiehahti: 7,50 uutta rahaa! Muistan hyvin ajan, kun vastaava ostos maksoi kolme puupenniä! Päättäjät ovat tainneet unohtaa vanhan viisauden, jonka mukaan vanha akka pieluksen alla on parempi kuin kirnu pikkulassa. Miettikääpä sitä!

Kaiken tietävä Resuraitilta

Oikaisu

Viime viikon Generaattorilehti Tämmösen Polttolinjalla-palstalla annettiin ymmärtää valheellisesti, että etänukkuminen olisi nousemassa olympialajiksi. Näin ei kuitenkaan ole. Pahoittelemme virhettä.