Polttolinjalla
Vieraana Rehtori con Carne
Rehtori Herman von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että piereskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi rehtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Hc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain piereskelee ja piereskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu etäpiereskely, josta joku perkuleen mäntti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin nautiskelunautiskelu.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus piereskellä?
Hc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani piereskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.
Eikö piereskely edes tullut nuoren rehtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Hc: No olihan siinä toki hitusen salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna piereskely on siis pelkästään pahasta?
Hc: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä piereskely pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on rehtori?
Hc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen rehtorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Hc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi piereskellä vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, rehtori Herman von Afäär!