Polttolinjalla
Vieraana Kardinaali con Carne
Kardinaali Simeon von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että roolipelaaminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kardinaalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Sc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain pelaa roolipelejä ja pelaa roolipelejä; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu designpiereskely, josta joku perkuleen nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin käytöstavatitsekuri.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus pelata roolipelejä?
Sc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani roolipelaaminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.
Eikö roolipelaaminen edes tullut nuoren kardinaalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Sc: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna roolipelaaminen on siis pelkästään pahasta?
Sc: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä roolipelaaminen pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kardinaali?
Sc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa käytöstavat elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen kardinaalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Sc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi pelata roolipelejä vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, kardinaali Simeon von Afäär!