Polttolinjalla
Vieraana Paavi con Carne
Paavi Herman Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paavin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Hc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu etäjuominen, josta joku perkuleen dorka on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin nautiskelurauha.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?
Hc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kotona, luvan kanssa.
Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren paavin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Hc: No olihan siinä toki hitusen salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?
Hc: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paavi?
Hc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen paavihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Hc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, paavi Herman Mähönen!