Polttolinjalla
Vieraana Amiraali Mähönen
Amiraali Herman Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi amiraalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
HM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu pieneläinjuominen, josta joku helvatan kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin nautiskelukäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?
HM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren amiraalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
HM: No olihan siinä toki paljon salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä juoksin paljon ja söin sinappia. Paljon sinappia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sinappia.
Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?
HM: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on pahasta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on amiraali?
HM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan amiraalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
HM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, amiraali Herman Cashenberg!