Polttolinjalla
Vieraana Lordi Cashenberg
Lordi Julius af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi lordin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
JC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu sarjatulirauhoittuminen, josta joku viden kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhaitsekuri.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
JC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kadulla, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren lordin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
JC: No olihan siinä toki hurjasti salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
JC: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on lordi?
JC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden lordihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
JC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, lordi Julius af Burgenheim!