Polttolinjalla
Vieraana Lordi con Carne
Lordi Julius Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että juominen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi lordin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Jc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain juo ja juo; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu pieneläinlaiskottelu, josta joku perkuleen hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhalukutaito.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus juoda?
Jc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani juominen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kadulla, luvan kanssa.
Eikö juominen edes tullut nuoren lordin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Jc: No olihan siinä toki hurjasti salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna juominen on siis pelkästään pahasta?
Jc: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä juominen pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on lordi?
Jc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen lordihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Jc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi juoda vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, lordi Julius Feebleham!