Ylentäkäämme vatukot!

Tutkimus on hätäkarjaisu luonnonläheisyyden puolesta

Tutkimusten mukaan vatukot ovat silmuherukoille ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on yllättävän vähäistä Oxtonin yliopiston ekstalogian luentosalissa 2838, vaikka tilaisuuden aiheena on mykkä luonto. Dosentti Richard-Jörgen Peltopuu näyttää yleisölle vinon pinon kohupapereita uuden tutkimuksensa aineistosta. Papereita, joiden viesti on selvä: liikakansoitus on tuhoamassa vatukot.

"Vaihtotalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Peltopuu myöntyy, "mutta tietääkö moni ekstalogikaan, että vatukot tarjoavat hyvän kasvupaikan silmuherukoille ja silmuherukoille?" dosentti kysyy.

Vatukot ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Peltopuu ei säästele purkauksessaan: "On taisteltava vastaan: kerättävä jättimäinen nimilista ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän jyrähtää.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Himpun limpun hot, ylentäkäämme vatukot'", Peltopuu ehdottaa.

Päivä naulussa kootsama

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Lönnrotin koulussa eli "Lönniksessä" oppilaat notkuvat välitunnilla touhukkaasti käytävillä. Pikku-Pirkja, 7, kertoo toimittajalle suositulla naatsama-kielellä epäröimättä: "Nai mootsama! Nanun miitsama nameni niitsama nan ootsama Narkja piitsama!" Aivan. Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Tosimukavalta", Pirkja tulostaa, kun on varma, ettei kukaan näe. "Tosin nantsa maatsama natoo eetsama..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, akagogi Silver Lönnrotin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti kehuja kaupungin johdon taholta. "Kaikesta huolimatta kouluhallituksen jäsenet ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo gastrometriikkaa opettava Pirkja "Sisi" Maijala, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat tuhmat puheet opettajien keskuudessa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä konstailematonta hellyyttä."

Myös koulun keittiö on rohmunnut ansiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten rapuliemi ja ankeriassiivut leivässäleivässä ovat takuulla jättäneet pysyvän lommon oppilaiden muistoihin. "Oppilaat syövät sitä, mitä ihmiset ennen vanhaan, kunhan ruokailutiloja vähän koristellaan", ruokalasta vahvistetaan.