Polttolinjalla
Vieraana Kapteeni Cashenberg
Kapteeni Ulf Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kapteenin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
UC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu jäädytyssikailu, josta joku viden nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsenäisyyshyväntekeväisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
UC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren kapteenin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
UC: No olihan siinä toki melkoisesti salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
UC: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kapteeni?
UC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsenäisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kapteenihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
UC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, kapteeni Ulf Cashenberg!