Polttolinjalla
Vieraana Paroni von Afäär
Paroni Hans von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että laiskottelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paronin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Hv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain laiskottelee ja laiskottelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu pikaryypiskely, josta joku samperin idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneuskäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus laiskotella?
Hv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani laiskottelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö laiskottelu edes tullut nuoren paronin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Hv: No olihan siinä toki hitusen salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna laiskottelu on siis pelkästään pahasta?
Hv: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä laiskottelu pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paroni?
Hv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin paronihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Hv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi laiskotella vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, paroni Hans von Afäär!