Musiikki
Veitsiruisku ja paradoksaalinen muisto
Kesän kuumimman hittialbumin pääarkkitehtina on tänäkin vuonna Pääkalloelukat. Tässä ote heidän uudelta härskinrohkealta levyltään 'Heppisuun heppi':
Vain hikinen kipu on muistona tästä sateisesta kesästä,
kun ilman paitaa nuoltiin kaffetta käenpesästä!
Pääkalloelukat-ryhmän keulahahmo, säveltäjä ja sanoittaja Hassan Veitsiruisku, tilität uudella levyllänne siitä, miten "lemmenpesästä louhittiin makkaraa". Mitä se tarkoittaa?
HV: No mulle se on lähinnä paradoksaalinen muisto, jonka yhdistän biletykseen.
Niinpä tietysti. Entäpä miten uusi tuotoksenne on otettu vastaan?
HV: Kiitos, tosi huonosti. Fanit ovat ulvoneet fanitusta päälle jokaisella keikalla. Megaviileetä!
Fanit siis tykkäävät, entä ns. genren ulkopuolinen publicum?
HV: No ainahan löytyy niitä helkkarin kotikalja-Kalleja, joilla moraalianturi lyö liekkiä heti kun joku tekee jotain instituutiovastaista ja siis todella erikoista. Mutta ei me niille haistatella - paljon. Tärkeintä on olla uskollinen faneille.
Niinpä tietysti. Soitat ja teet lauluja myös toiselle bändillesi, nimeltään "Pikku norsu", jonka kohderyhmänä ovat lapset. Minkälaista musiikkia tämä ryhmä soittaa?
HV: No me ollaan just julkaistu ensimmäinen sinkku, josta on tarkoitus tulla sellainen bändin teemalaulu. Se menee osapuilleen näin:
On pikku pikku norsu vaan,
pikku norsunen!
Haudast' on tuo norsu juu,
ja suussaan karvaluu!
Vai karvaluu... Oletko varma, että tuo sopii lastenlauluun?
HV: Kyllä sen pitäisi sopia.
No, eipä tässä sitten muuta. Kiitoksia, Hassan Veitsiruisku!