Polttolinjalla
Vieraana Kardinaali von Afäär
Kardinaali Horst von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että haistattelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kardinaalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Hv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain haistattelee ja haistattelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu ulottuvuusroolipelaaminen, josta joku samperin nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneuskäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus haistatella?
Hv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani haistattelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö haistattelu edes tullut nuoren kardinaalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Hv: No olihan siinä toki hitusen salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna haistattelu on siis pelkästään pahasta?
Hv: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä haistattelu pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kardinaali?
Hv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin kardinaalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Hv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi haistatella vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, kardinaali Horst von Afäär!