Polttolinjalla
Vieraana Pastori af Burgenheim
Pastori Max Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi pastorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ma: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu naistelevisionkatselu, josta joku perhanan mäntti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin perhekauneus.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
Ma: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti bussipysäkillä, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren pastorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ma: No olihan siinä toki jonkin verran salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
Ma: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on pastori?
Ma: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa perhe elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan pastorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ma: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, pastori Max Mähönen!