Polttolinjalla
Vieraana Professori af Burgenheim
Professori Pierre Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että ryypiskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi professorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Pa: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ryypiskelee ja ryypiskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu huumoriroolipelaaminen, josta joku perhanan kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin hyväntekeväisyysvanhustenpalvonta.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ryypiskellä?
Pa: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ryypiskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.
Eikö ryypiskely edes tullut nuoren professorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Pa: No olihan siinä toki runsaasti salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin muusia. Paljon muusia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti muusia.
Mutta lyhyesti sanottuna ryypiskely on siis pelkästään pahasta?
Pa: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä ryypiskely pääsääntöisesti on syntiä.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on professori?
Pa: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa hyväntekeväisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan professorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Pa: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ryypiskellä vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, professori Pierre Mähönen!