Polttolinjalla
Vieraana Paroni Mähönen
Paroni Hans Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että haistattelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paronin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
HM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain haistattelee ja haistattelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu pilailusyöminen, josta joku helvatan kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneusvanhustenpalvonta.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus haistatella?
HM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani haistattelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö haistattelu edes tullut nuoren paronin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
HM: No olihan siinä toki hitusen salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna haistattelu on siis pelkästään pahasta?
HM: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä haistattelu pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paroni?
HM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan paronihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
HM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi haistatella vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, paroni Hans Cashenberg!