Varjelkaamme ahomaat!

Tutkimus on hätämerkki luonnon puolesta

Tutkimusten mukaan ahomaat ovat pensasvatukoille ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on kuin mäntymetsän humina Hamtonin yliopiston araktralogian luentosalissa 4884, vaikka tilaisuuden ennakkomainonta oli vähäistä. Dosentti Karl-Jörgen Heimopelto näyttää yleisölle aimo läjän kohudiagrammeja uuden tutkimuksensa aineistosta. Diagrammeja, joiden viesti on selvä: tienrakennusvimma on tuhoamassa ahomaat.

"Nykytalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Heimopelto myöntyy, "mutta tietääkö moni araktralogikaan, että ahomaat tarjoavat hyvän kasvupaikan pensasvatukoille ja pensasvatukoille?" dosentti kysyy.

Ahomaat ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Heimopelto ei säästele tunteissaan: "On taisteltava vastaan: kahlehdittava itsensä puuhun ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän töräyttää.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Puh ja pah ja paat, varjelkaamme ahomaat'", Heimopelto ehdottaa.

Päivä eulussa kolefantteli

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Huntbaumin koulussa eli "Huntiksessa" oppilaat kinastelevat välitunnilla innokkaasti viemärikansien luona. Pikku-Maima, 10, kertoo toimittajalle suositulla elefantteli-kielellä sylki lentäen: "Ei molefantteli! Enun milefantteli emeni nilefantteli en olefantteli Eima malefantteli!" Sillä tavalla. Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Melkokakalta", Maima kihertää, katse seiniä kiertäen. "Tosin elsa bilefantteli elsii tylefäntteli..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, parogogi Edvia Huntbaumin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti selkääntaputtelua kaupungin johdon taholta. "Totta puhuen vain viranomaiset ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo filotiikkaa opettava Maima "Sila" Liisisalo, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat kurinpito-ongelmat vessoissa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä salaista hellyyttä."

Myös koulun keittiö on imenyt suosiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten nieriäliemi ja turskamurska kääreessäkääreessä ovat takuulla jättäneet pysyvän jäljen oppilaiden ruokavalioon. "Oppilaat syövät sitä, mitä annetaan, kunhan henkilökuntaa vähän koristellaan", ruokalasta vahvistetaan.