Polttolinjalla
Vieraana Rehtori Cashenberg
Rehtori Paolo af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että televisionkatselu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi rehtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
PC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain katsoo televisiota ja katsoo televisiota; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu bakteerisyöminen, josta joku viden nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsekurikäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus katsoa TV:tä?
PC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani televisionkatselu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.
Eikö televisionkatselu edes tullut nuoren rehtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
PC: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna televisionkatselu on siis pelkästään pahasta?
PC: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä televisionkatselu pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on rehtori?
PC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsekuri elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden rehtorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
PC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi katsoa TV:tä vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, rehtori Paolo af Burgenheim!